Alussa on vain idea

K uuntelen ja pidän pääosin elektronisesta musiikista. Lempigenreihini kuuluvat tekno ja sen alagenret trance ja house. Tuotan itsekin teknoa sekä muuta luokittelematonta elektronista musiikkia, kuten vanhojen roolipelien chiptune ääniraitoja jäljittelevää musiikkia. Tämäkin biisi tulisi siis olemaan jokin näistä vaihtoehdoista. Koska halusin että työssäni nauhoittaisin myös fyysisiä soittimia, pyysin projektiin mukaan ystäväni Artun. Hän on soittanut kitaraa teini-ikäisestä asti ja on metallibändissä. Olemme tehneet joskus joitain biisejä yhdessä, mutta emme koskaan kunnolla, hartauden kanssa. Arttu lähti mukaan projektiin innokkaasti ja sovimme että tekisimme biisin seuraavalla tavalla: Minä säveltäisin ja tuottaisin elektronisen pohjan jonka päälle Arttu keksisi ja soittaisi kitaraa. Pidimme molemmat tästä järjestelystä koska tuotantoprosessi olisi virtaviivainen ja molemmat pääsisivät loistamaan itselle mielekkäällä

osa-alueellaan. Aluksi tuottaisin demon Artulle, jonka hyväksymisen jälkeen tekisin kappaleen loppuun sans Artun kitara. Tuotin pirteän ja nopean teknokipaleen demon. Kappaleessa oli duuriskaala ja iso paino rytmille. Kun esitin tämän demon, Arttu ei pitänyt siitä. ”Ehkä jotain vähän tunnelmallisempaa”, hän ehdotti. Mieleeni pomppasi heti psybient niminen genre. Psybient on sulautuma sanoista psychedelic (psykedeelinen) ja ambient (tunnelma). Olen Simon Posfordin (Shpongle, Hallucinogen) fani ja olen miettinyt että olisi hauska yrittää tälläistä tunnelmaan sekä äänimaailmaan painottuvaa genreä joskus. Psybientti on periaatteessa hidasta psytrancea, jonka ominaispiirteitä ovat syvät ja futuristiset äänimaailmat. Vaikka genre on pääosin elektronista, usein se sisältää elementtejä world musiikista, esim. etnisiä soittimia. Meidän kappaleessa olisi tosin sähkökitara joten psybientistä muuttuisi helposti psykedeelistä rokkia. ”Se olisi ihan OK” tuumimme. Pääasia on että teemme jotain tunnelmallista.

Tuumasta toimeen

Aloin kuunnella referenssimateriaalia: etsin laajasti erilaisia tunnelmallisia elektronisia kappaleita ja löysin itseni kuuntelemasta ääniraitaa videopeliin Metroid Prime 2: Echoes (Gamecube, 2004). Kyseinen peli on eräs suosikeistani ja pelin musiikki on myös loistavaa. Huomasin että se oli itseasiassa hieman kevyempää tunnelmallista teknoa. Ei aivan psybient, mutta lähelle. Myös Arttu on soundtrackin kova fani. Kuuntelemme kappaleita pelistä joskus kun olemme autolla liikenteessä, ja ne ovat olleet Artulekkin suuri inspiraation lähde. Oli kuin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen: Teemme tribuuttikappaleen Metroid Primelle. Arttu piti ideasta: sähkökitaran yhdistäminen tämän tyyliseen musiikkiin olisi kiinnostavaa ja mahdollistaisi paljon luovuutta. Aloin tuottamaan biisiä. Teemoja Metroid Primestä joita haluaisin sisällyttää olisivat yksinäisyys, avaruus ja scifi futurismi. Hakisin näitä pääosin äänimaailman ja miksauksen kautta mutta avaruussoundin saavuttaminen vaatisi tietynlaista sävellystä.

”Yksinäisyys, avaruus ja scifi futurismi”

Valitsin ei-standardin skaalan (C, D, D#, F, G, G#, A#) joka antoi kaipaamani tunteen. Skaala oli hieman jatsahtava joten perkussiosta tuli myös hieman jazz-like. Ei aivan mitä suunnittelimme alussa, mutta pidin siitä miltä se kuulosti. Soittimien osalta, valitsin sellaisia jotka tukisivat avaruusteemaa eli leadeja joissa on runsaasti portamentoa sekä aavemaisen taustapadin. Toisin sanoen, sci-filtä kuulostavaa settiä. Yhdeksi teemaksi nousi runsas delayn käyttö joka loi tilavaa ja moody äänimaailmaa. Miltei kaikissa etualasoittimissa on 1/8D delay. Lisää tunnelmaa hain erilaisilla sequence soittimilla jotka täyttäisivät tyhjäksi jäänyttä tilaa. Biisiin tuli kaksi osiota, A ja B. A-osio on enemmän suora viittaus Metroid Primeen, ja B on hieman vapaampaa. A-osio alkaa nousevalla barin mittaisella ostinatolla, johon tulee teknoperinteitä kunnioittaen muutaman barin välein mukaan lisää soittimia. Ensin padi, sitten symbaalit, sequencet ja bassorumpu. Lopulta biisi alkaa rumpufillin kautta. Ostinato toistaa itsensä vielä muutaman barin, mutta kolmannella ja neljännellä melodia ja soinnut vaihtuvat, luoden ainakin teoriassa yllätyksen.

Arttu on ollut kitaristi noin kymmenen vuotta

MIDIn voi luoda hiirellä, tai sen voi soittaa erilaisilla MIDI-input -soittimilla

Ensimmäinen versio on valmis

Bassonuotit ovat pitkiä ja näin ollen eivät melodinen komponentti vaan ne ovat tukemassa nimenomaan sointuja. Pitkien nuottien välissä on lyhyempiä. Neljännen barin jälkeen soittimet vaihtuvat ja portamento synthi tulee kappaleessen. Tämä leadi on stereotyyppisesti alienmainen ja luo scifi soundia. Samankaltaista soitinta on käytetty mm. Aint Nuthin’ But A G thang -kappaleessa, sekä X-Files -ohjelman tunnarissa. Kahdeksan baria toistuu uudelleen, mutta toisella kerralla portamento -synthissä on eri melodia vaikkakin sointukierto ei muutu. 16 barin jälkeen alkaa B-osio. B-osio vaihtaa tunnelmaa jonkin verran neutraalista enemmän tunteelliseksi. Myös rumpukomppi muuttuu trapmäiseksi, korkeamman resoluution kompiksi. Soittimet väistyvät synth koskettimen tieltä, joka käy ikään kuin edestakaista dialogia kellosoittimen kanssa. Lopulta biisin energia nousee ja mukaan tulee laaja chorus kuoro, sekä basso ja virvelirumpu palaavat. Biisin outrossa on soolona helistimet ja symbaalit sekä AI -ääni.

”Tunnelmaltaan juuri mitä halusimme”

Arttu piti biisistä kun soitin sen eräissä illanistujaisissa ystävilleni. Sovimme päivän jona nauhoittasimme kitaran, ja Arttu aloitti oman työskentelynsä. Viikko kului ja oli aika nauhoittaa kitara. Ideana meillä oli että käyttäisimme kitaraa jokaisessa osiossa näyttelemään normaalisti synth soittimen roolia: Mute kitara arpegiaattorin tilalle, lyhyitä funkmaisia stabeja synth stabien tilalle jne. Nauhoitimme osio osiolta koko biisin, samalla kun annoin livepalautetta sekä ideoita, jos sellaisia tuli. Introon Arttu oli keksinyt todella kauniin kitarapalan, joka asettaa koko biisin tunnelman. Pidin siitä todella paljon. Otimme monia otoksia aina pareissa, stereolevityksen vuoksi. Nauhoitussession loputtua biisi oli valmis miksattavaksi. Lopputulos ei ollut aivan mitä ihan alunperin haettiin, ja siitä tuli enemmän psykedeelistä synthrokkia psybientin sijaan kuten vähän arvelimmekin. Kuitenkin se oli tunnelmaltaan juuri sitä mitä halusimme. Oli aika miksata.

Mix it up!

Miksauksessa keskityin hyvin paljon stereotilaan. Kaiku ja delay ovat avainasemassa ja jos ne olisivat mutaiset, koko biisi kaatuisi. Käytin FX kanavia jotta voisin EQ:ttaa kuivan äänen ja kaiun sekä delayn erikseen pitäen huolen että eri soittimien stereoefektit eivät sotisi. Haasteita tuotti ostinato soittimen delay. Jostain syystä se kuulosti aina kovalta ja hyökkäävältä. Lopulta raa’an tuntimäärän kanssa sain sen haltuun. Kitaran miksaaminen tuotti myös haasteita. Minulla ei ole kauheana kokemusta niiden miksaamisesta, mutta koska muu biisi oli elektroninen kohtelin kitaroita myös ikään kuin synth soittimina ja sain ne istumaan miksiin. Koen kuitenkin että tässä kohtaa tuli kokemattomuus vastaan ja kitarat voisivat olla paljon täyteliäämmät. EQ:ttamisen ja muiden FX:ien jälkeen kompressoin soittimet ja löin master efektit. Odotin muutaman päivän ja masteroin kappaleen lopulliseksi. Kuunnelutin kappaletta runsaasti Artulla sekä muilla ystävilläni. Tein säätöjä ja muutoksia kunnes lopulta päätin että kappale olisi valmis. Tein kansitaiteen ja latasin biisin SoundCloudiini.

”Jatsahtavampaa Metroid Primeä”

Kysyin Artulta mitä mietteitä hänellä oli projektista: ”No, aina tälläset muiden muusikoiden kanssa tehdyt projektit kiinnostaa. Niistä voi syntyä jotain aivan uutta mitä esimerkiksi itse en tekisi. Tässä projetissa syntyi aika psykedeelinen rock viba. Teit pohjatrackin ja koen että oli miellyttävää sekä helppoa keksiä shittiä päälle. Omat osuudet oli aika improvisaatiotyylillä sävelletty, ja niistä tuli hyvät. Biisi on Metroid Prime tribuutti mutta en ajatellut kitaraa sen kautta. En tiedä vaikuttiko tämä suuntaus itsellä paljoa. Ajattelin että cleani sähkökitara sopisi siihen, ja tietenkin psykedeeliselle musiikille tyypillisiä asioita kuten nopea delay efekti. Tietenkin, sinäkin annoit ideoita esim. mute kitara ja ajattelin että se sopisi jos se myötäilisi bassoa ja olisi enemmän taustaelementti. Loppubiisi meni enemmän kasarisuuntaan joten ajattelin siihen sellaista kasarivingutusta kokeilla, ja ihan hyvinhän se pelasi. Lopputuloksen osalta, miksaus oli hyvä ja toi kaikki elementit esiin mitä biisissä oli tarkoitus kuulla. Biisistä tuli chilli tracki, vähä sellasta space rokkia/psykedeelistä ambienttia; Metroid Prime musiikkia. Ehkä vähän jatsahtavampaa, en oikeastaan osaa kuvailla yhdellä käsitteellä”

Masteroinnissa on kyse viimeistelystä, sekä biisin laadun varmistamisesta eri kuunteluympäristöissä