”Tiesin”, vastaa Annika Aapalahti epäröimättä kysymykseen, tiesikö hän jo lapsena päätyvänsä näyttelijäksi.
Apple Fitness+ – Apple buy steroids Georgia woman sexually assaulted while showering at LA Fitness: report
Olemme tavanneet Oulun kaupunginteatterin edessä ja istumme nyt hänen pukuhuoneensa läheisyydessä olevassa kahvihuoneessa. Näyttelijän olemus on rento, eikä häntä näytä haittaavan, että haastattelu on sovittu yhdelle hänen harvoista vapaapäivistään. Hän on tuttu kasvo muun muassa paljon kehuja saaneesta minisarjasta M/S Romantic (YLE 2019), mutta millainen on ollut hänen näyttelijänpolkunsa näihin päiviin lyhykäisyydessään?

Aapalahti on toiminut näyttelijänä Oulun kaupunginteatterissa vuodesta 2019.

”Menin sinne pääsykokeisiin ja olin siellä aulassa, jossa ihmiset heitteli voltteja ja olin aivan paniikissa. Ei mennyt kauhean hyvin. Ajattelin että ’no niin, ei musta ole tähän’.”

Tie näyttelijäksi

Aloitamme luonnollisesti lapsuudesta. Musiikkiluokallakin ollut Aapalahti kertoo lapsena ihailleensa Tauno Paloa, kuluttaneensa paljon kotimaisia elokuvia sekä tehneensä omia näytelmiä. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että näyttelemistä varsinaisesti voisi harrastaa. Kulttuuristen mielenkiinnon kohteiden lisäksi on ollut myös liikunnallisia harrastuksia, muun muassa kilpauinti, kaukalopallo ja partio.

”Yläasteella mä sain tietää, että täällä on sellanen Oulun taidekoulu, jossa voi harrastaa näyttelemistä. Sit mä soitin sinne ja ilmoitin, että mua kiinnostaisi näytellä, mutta sieltä tosi topakasti vastattiin kaikkien ryhmien olevan täynnä. Jatkoin kaukalopalloa.”

Teatterikorkeakouluun Aapalahti haki ensimmäisen kerran lukioikäisenä, mutta sisäänpääsy aukeni vasta myöhemmin. Näyttelijäopintoja ennen hän oli ehtinyt työskennellä monenlaisissa työtehtävissä ja teatterikorkeakouluun pääseminen tuntui mahdottomalta ajatukselta.

Ensimmäistä yritystään pyrkiä sisään Aapalahti kuvailee näin:

”Menin sinne pääsykokeisiin ja olin siellä aulassa, jossa ihmiset heitteli voltteja ja olin aivan paniikissa. En oikein muista niistä (pääsykokeista) mitään, ei mennyt kauhean hyvin. Ajattelin että ’no niin, ei musta ole tähän’.”

Ajatus kuitenkin muuttui, kun hän nelisen vuotta myöhemmin päätti vielä kokeilla.

”Se kutkutti takaraivossa se unelma”, Aapalahti muistelee.

Tuolloin ikää oli kaksikymmentäkaksi vuotta ja puhelinmyyjän töitä takana muutama vuosi.

Vuoden kestävä opiskelu teatteriopistossa Tampereella kirkasti lopullisesti sen, että näytteleminen todellakin oli hänen juttunsa.

”Mietin että voi vitsi, kun en ole aiemmin pyrkinyt tätä kohti. ”

Teatteriopiston jälkeen hän haki uudelleen Teakiin, mutta sisään hän pääsi vasta sitä seuraavana vuonna. Tässä välissä Aapalahti ehti olla vuoden Helsingin Ylioppilasteatterissa.

Rakkaudesta lajiin

Aapalahti näyttää pohdiskelevalta kysyttäessä, millainen hän on näyttelijänä.

”Kaikki näyttelijät on varmaan aika lailla semmoisia näyttelijöitä kuin ovat itse. Oma kroppa on sellainen mitä se on, oma ääni on sellainen mitä se on ja sun oma elämänkokemus on semmoinen kuin se on. Sitä kautta sä katot sitä roolia ja tulkitset tekstiä. En mä tiedä, voiko omaa itseä ja omaa näyttelijyyttä jotenkin erottaa.” Hän lisää myös, että yleisesti ottaen näyttelijät ovat melko kunnianhimoisia ja motivoituneita.

”Tää on sellainen rakkaudesta lajiin, kyllä siitä (näyttelemisestä) täytyy tykätä.”

Aapalahti on ollut kiinnitettynä Oulun kaupunginteatteriin vuodesta 2019, alkuun isolla näyttämöllä oleminen tuntui haastavalta.

”Mun työkaverit siirteli mua valoon ja käänteli mua rintamasuunta yleisöön kun näyttelin vähän selin. Siinä on edelleenkin opeteltavaa, että miten olla suurella näyttämöllä.”

Aiemmin hän oli näytellyt vain pienemmillä näyttämöillä Helsingissä ja muun muassa työharjoitteluaikanaan Tukholmassa.

Myös kameran edessä töitä tekevä Aapalahti sai ensimmäisen ison elokuvaroolinsa Teemu Nikin ohjaamasta 3 Simoa -elokuvasta ollessaan vielä opiskelija. Elokuvassa Paula Vesalan esittämän päähenkilön kaveria näytellyt Aapalahti kehuu, että kuvauksissa oli todella hyvä ja turvallinen työilmapiiri.

Me too -ilmiön vaikutukset

Seksuaalisen ahdistelun näkyväksi tehnyt #metoo lähti leviämään sosiaalisessa mediassa syksyllä 2017 näyttelijä Alyssa Milanon kirjoittaman twiitin myötä ja pian siitä puhuttiin myös Suomessa. Maailmanlaajuinen kampanja keskittyi Suomessa eniten elokuva- ja tv-tuotannoissa tapahtuvaan seksuaaliseen ahdisteluun ja häirintään.

Kysymykseeni liittyen me too -ilmiön vaikutusten näkymiseen media- ja kulttuurialalla Aapalahti vastaa, että on kyllä huomannut muutoksia toimintatavoissa ja yleisessä ilmapiirissä.

”On aivan ihme, ettei sellaisiin asioihin oo aiemmin puututtu.”

Hänen mukaansa konkreettisesti muutokset näkyvät esimerkiksi siinä, että nykypäivänä työsopimuksissa kamerapuolella on määritelty, että intiimikohtausten on oltava etukäteen tiedossa ja sovittuja. Niitä ei siis kuvaustilanteessa aleta improvisoimaan, eikä ohjaaja saa niitä yllättäen lisätä.

Myös työkulttuuri itsessään näyttäytyy hänen mielestään harkitumpana ja järkevämpänä.

”Se (Me too) on saanut aikaan sen, että mietitään mitä tehdään ja miksi, mitä on tarve näyttää.”

”Potku” merkitsee teatterissa onnentoivotusta ennen ensi-iltaa.

Kulttuurielämää eri kaupungeissa

Helsingissä asuessaan Aapalahti on pyörinyt teatteriporukoissa – ihmisten kanssa, jotka ovat todella kiinnostuneita näyttelemisestä. Oulussa kavereita löytyy myös muilta aloilta, joten kulttuurielämän realistinen vertailu Oulun ja Helsingin välillä tuntuu hankalalle.

Jotakin hän on kuitenkin pannut merkille:

”Musta tuntuu, että siellä (Helsingissä) varsinkin nuoret käy enemmän teatterissa. Täällä on ehkä se haaste, että kun täällä on ammattiteatterina ainoastaan Oulun kaupunginteatteri, josta ehkä voi olla sellanen kutina, että se on jotenkin pinnallista. Tai että sinne tulee bussilasteittain mummoja Kuusamosta katsomaan jotakin farssia. Ainakin täällä, kun omanikäisten tai nuorempien kanssa juttelee, niin ihmiset sanoo, että ne ei ole ikinä käyneet teatterissa tai ettei tulis mieleenkään mennä katsomaan teatteria.”

Nuorten innottomuus käydä teatterissa on Aapalahden mielestä huolestuttavaa, sillä hän kertoo, että Oulussa tehdään parhaillaankin todella monipuolista ja hyvää teatteria. Oulu tuntuu hänen mielestään olevan enemmänkin kaupunki, jossa kulutetaan paljon keikkoja.

”Kannustan kyllä oululaisia tulemaan ihan kaupunginteatteriinkin!”

Vapaa-aika & tulevaisuus

Näyttelijän kotona arjessa mukana seikkailee kaksi koiraa ja kumppani. Jos joitakin yllättäviä vapaita ilmenee, hän kertoo suuntaavansa Saimaalle mökille metsäretkille ja sienestämään. Vaikka Aapalahti näyttelee työkseen, hän toteaa, että jos olisi enemmän vapaa-aikaa, kävisi hän kuluttamassa itsekin katsojana teatteria sekä keikoilla. Loma-ajat sijoittuvat kesälle, joten festareille kuitenkin pääsee.

Tulevaisuudessa Aapalahti näkee itsensä edelleen näyttelemässä, toivon mukaan mahdollisimman monipuolisesti sekä näyttämöllä että kameran edessä.

”Olis tosi vaikee kuvitella, että tekisin jotain muuta koska tästä tykkään ja oon vähän tämmöinen myöhäisherännäinen, että jotenkin tuntuu, että mä oon ihan vasta aloittanut tän homman.”

Hän voisi hyvin kuvitella itsensä asumassa Lapissa, Helsingissä tai vaikkapa Tukholmassa, mutta toteaa asumisen riippuvan kuitenkin siitä, missä on töitä tarjolla.

”Helsingissä on paljon töitä, mutta siellä on myös paljon tyyppejä hakemassa niitä samoja töitä.”

Oulu on Aapalahden kotikaupunki ja esimerkiksi haaveissa olevan omakotitalon ostaminen täältä on helpompaa kuin Helsingissä.

”Täällä on tosi helppo olla ja hyvä olla täällä teatterissa ja sit välillä, kun pääsee käymään vähän kuvauksissa ympäri Suomea niin kyllä mä oon nyt täällä tosi tyytyväinen”, Aapalahti toteaa hymyillen.

Videolta voit katsoa koosteen Annika Aapalahden haastattelusta.

TEKSTI & KUVAT: Sanna Jarva

VIDEO: Sanna Jarva