Oulun lähistössä kasvaessani muistan välillä nähneeni hienoja valoteoksia kaupungissa käydessä. Valkeasta löytyi kuu, kirkon seinämään heijastui video ja Valveella oli joka vuosi jokin uusi teos. Viimeiset kolme vuotta enemmän kaupungissa liikkuessa sain paremman mahdollisuuden ihailla teoksia ja nopeasti tapahtumasta tuli asia, jota odotin innolla vuosittain.

Media-alan opinnot aloitettuani taka-alalla eli toive, että joku päivä itsekin pääsen mukaan tapahtumaan ja valaisemaan Oulua. Oletin kuitenkin, että tämä on pitkän tähtäimen toive eikä toteudu vielä pitkään aikaan.

Alku keväästä opettaja puhui Lumo tapahtumasta toisen opiskelijan kanssa. Mielenkiinnosta kysyin mistä oli kyse ja kerroin kiinostuksesta liittyä projektiin mukaan. Pidimme työryhmän kanssa kokouksen, jossa viimeistelimme hakemuksen, samalla sain tietää projektista paremmin. Kun järjestäjät osoittivat mielenkiintoa teostamme kohtaan, aloimme konkretisoimaan ideaa ryhmän kanssa.

Teoksen perusideana oli tuoda esiin Oulun hylättyjen kohteiden historiaa ja kauneutta. Tavoitteena oli kuvata kohteita ja projektoida niitä plekseille. Suunniteltaessa projekteja, muuttujia voi olla monia ja joskus parhaat ideat saattavat tulla ohi mennen. Matkan varrella projektorit muuttuivatkin laserkaiverruksiksi, joka onneksemme kelpasi Lumon tekijöille.

Yksi ensimmäisistä asioista oli miettiä kuvaus kohteet ja suunnitella milloin ne olisi parasta käydä ikuistamassa. Varjakka olikin työryhmän ensimmäinen kuvauskohde, joka toimi testinä. Ennen kesälomalle jäämistä päätimme yleisemmästä aikataulusta sekä roolituksesta.

Lomalta palattua alettiin taas hommiin, elokuussa pitikin saada kuvaukset kasaan. Ensimmäisen palaverin aiheena oli pleksien ja kehyksien rakenne, havainnekuvat sekä teoskuvien tarkennukset ja kuvausaikataulu. Kuvaukset jaettiin kahteen päivään ja ensimmäisenä päivänä käytiin koko ryhmän voimin neljä kohteista. Viimeinen kohde ja itse teoksen sijainti jäi seuraavalle päivälle, jonka kaksi ryhmän jäsentä hoitivat yhdessä.

Jotta tapahtumaa ja teoksia voidaan markkinoida, pitää kertoa teoksesta ja antaa ihmisille mielikuva mitä pääsee näkemään. Lumo reitin varrelta löytää teoskyltin, johon teksti myös tulee. Havainnekuvan editoiminen vaati kesämaiseman muuttamisen talvisemmaksi ja photoshopin taikaa. Esittely tekstin ohella nimesimme työryhmän Kaikukammioksi.

Hienoissa kohteissa käynti usean ihmisen voimin jätti meille kasoittain kuvia, joita kävimme yhdessä läpi. Kuvat päätettyä aloimme suunitella jokaisen kehyksen lavastusta ja mitä materiaaleja niitä varten piti kerätä. Budjetin ja materiaalin maksimoimiseksi hankimme suuren osan Torista.

OSAOn kulttuuritekoja esiintuovat Kulttuuriagentit myös kiinnostuivat teoksestamme ja tulivat mukaan markkinoimaan, sekä auttoivat logistiikan kanssa. Saimme heiltä apua kuljetuksen ja kylttien kanssa.

Itse teoksen kasaan saamiseksi jaoimme vastuut osien suhteen ja etsimme eri mahdollisuuksia hankkia ne. Itse hoidin kehykset, joista pyysin tarjouksen OSAOn puualalta, kävin juttelemassa rakenteesta ja mitä kehykset vaatisivat muun teoksen kannalta. Onneksemme he pystyivät tuottamaan kehykset meille. Valo- ja äänitekniikka saatiin opettajan suosittelemalta yritykseltä, joka myös teki meille asennuksen.

Pleksien suhteen oli enemmän hankaluuksia etsiä sopivaa tuottajaa teoksemme kokoluokan suhteen. Ainut yritys, joka pystyi tekemään tarpeeksi ison kaiverruksen oli Tampereella, se toi lisäksi postikuluja. Valitettavasti budjettimme ei ollut riittää teokseen muutoksien vuoksi ja jouduimme tässä vaiheessa tiputtamaan pleksien määrän kuudesta neljään, joka sai hyväksynnän myös Lumon tiimiltä.

Kun kehykset valmistuivat pääsimme aloittamaan koristelun, joka olikin ehkä vaativin osa teoksen tekemisestä. Kaksi viikkoa fyysisissä töissä oli loppujen loppuksi erittäin palkitsevaa ja itselle mieluisaa puuhaa. Saimme kasata ja koristella teoksen koulun tiloissa, joka helpotti työtämme paljon.

Halusimme alusta asti tuoda teoksen omalla tavalla henkiin tapahtumassa ja puhuimme jo hakemuksessa äänimaailman sisällyttämisestä. Teoksen päävastaava Paavo teki rakennuksen ohella teokselle äänimaailman, joka todellakin herätti teoksen eloon. Kun kehykset alkoivat rakentua, saimme ääniraidan jokaisesta kohteesta yksi kerrallaan.

Kun alunperin päätimme teoskuvat, jäi paljon upeaa materiaalia käyttämättä ja mietimme voisiko niitä saada esille jotenkin. Päädyimme tekemään nettisivut, jossa saimme kerrottua lisää jokaisesta kohteesta sekä niistä, jotka piti jättää pois. Halusimme myös esitellä tiimin teoksen takana, jota varten kävimme kuvaamassa ryhmämme yhdessä kohteistamme. Toimme teoksen luo QR-koodilla varustettuja kylttejä, josta pääsi ihailemaan kaikugalleriaa.

Osallistuminen projektiin oli antoisa ja opettava kokemus, joka herätti innon taiteeseen uudelleen omalla tavalla. Tapahtumaviikonloppu jää tärkeäksi muistoksi osana opintojani.