Vastaiskuna televisiosta tursuaville ”rajattomien budjettien” sisustus- ja remontointiohjelmille, halusin kirjoittaa artikkelin yhdestä meidän perusduunarien tekemästä rakennus- ja tuunausprojektista, jonka budjetti kestää päivänvalon, ja josta jokainen voi itselleen poimia ideoita ilman paineita lompakon paksuudesta.

En ole koskaan ollut uudenkarhean unelman, kullan tai kimmellyksen perään, päinvastoin. Vanhat tavarat ja niiden tarinat, itse tekeminen, tuunaaminen, sekä edullisten tavaroiden bongaaminen on aina viehättänyt minua, ja siitä onkin vuosien saatossa tullut eräänlainen harrastus. Sen lisäksi että rahaa säästyy ja saa hyvän mielen, itse tehden saa usein myös luotua persoonallisempaa jälkeä. Mikä sen ihanampaa, kuin tehdä tarjoushaukan tapaan huippulöytö edullisesti kaupasta, bongata kirpparilta jotain kivaa, tai antaa uusi elämä tori.fi-löydölle. Lisäksi ideointi on aina ilmaista ja pitää mielen virkeänä.

Kolme vuotta sitten äitienpäivänä törmäsin netissä sattumoisin pieneen punaiseen mökkiin, joka sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä kodistamme. Mökki oli vielä vähän vinossa ja moni asia muutenkin vähän sinnepäin tai hieman rempallaan, mutta ihastuin siihen silti heti ja näin mielessäni mökin monet mahdollisuudet – ja muutama viikko myöhemmin, meistä tuli tämän pienen punaisen mökin omistajia.

KAIVONRENKAASTA ULKOBAARIKSI

Ensimmäisen vuoden aikana mökki suoristettiin talkoovoimin tunkkaamalla. Seuraavana kesänä käsittelin ja uudistin sisätilojen kaikki pinnat sisäkattoa myöten uuteen loistoonsa, samalla kun maanrakennuspuolella työskentelevä mieheni teki perusparannukset mökin pihamaalle. Vasta nyt kolmantena kesänä kun kaikki ”pakolliset” parannukset oli jo aikaisempina kesinä tehty, niin pääsimme käyttämään omaa luovuutta vielä vähän enemmän.

Parin vuoden ajan grillipaikkana oli toiminut kaivonrengas, jonka sijainti oli itse asiassa osoittautunut todella hyväksi – ilta-aurinkokin paistaa ympärille mukavasti. Siitä se ajatus sitten lähti – mutta jotta voisimme istua iltaa ulkona myös huonommilla keleillä, grillipaikka kaipasi katosta kaverikseen.

Meillä oli mökin takana läjä rakennustyömailla kertaalleen käytettyä neliölaattaa, lankkua ja parrua, jotka olimme pelastaneet aikaisemmin roskiin viemiseltä. Päätimme antaa niille uuden elämän tämän projektin merkeissä. Ensimmäinen ajatus oli, että tekisimme kesäkeittiön kaivonrenkaan ympärille, mutta halusin paikasta vähän persoonallisemman, ja silloin sain idean omasta mökkibaarista. Mies on jo vuosien saatossa tottunut siihen, että minulla ajatus juoksee usein askeleen edellä ja kun inspiraatio iskee, niin sitä on turha toppuutella. Onneksi me molemmat tykkäämme erilaisista projekteista, ja rakennus- ja remonttihommat ovatkin yhteisiä harrastuksiamme, joiden parissa vietämme paljon aikaa.

Levitimme ensimmäiseksi pohjatyönä baarin tulevalle paikalle katekankaan, ja levitimme siihen yhden pienen peräkärryllisen mursketta ennen laattojen laittoa. Tarkastimme välillä vatupassilla, että laatat menevät varmasti suoraan. Saimme pohjatyöt parissa tunnissa valmiiksi. Emme suunnitelleet katosta etukäteen kovin tarkasti, vaan kokeilimme summanmutikassa parrujen paikkoja, ja leikkasimme niitä sen mukaan, mikä näytti mielestämme parhaimmalta. Lähes kaikki vanhat lankut tuli käytettyä, ja kaupasta jouduimme hakemaan ainoastaan katon välirimat sekä valokatteet. Lopuksi käsittelimme lankut tummanharmaalla puuöljyllä – se sai vanhatkin lankut näyttämään aivan kuin uusilta.

Ennen pelkkänä nuotiona toiminut kaivonrengas komeilee nyt keskellä ulkobaarin lattiaa.

SISUSTUSTA PIKKURAHALLA

Jokaiseen baariin kuuluu tietysti baaritiski – päätimme toteuttaa sen rakentamalla yhden normaalia korkeamman pöytätason. Pöytätaso jatkuu luontevasti istuinpenkiksi, ja koska pidän puupinojen visuaalisesta ilmeestä, täytin pöydän- ja penkinalusen kokonaan koivuklapeilla. Ratkaisu osoittautui myös käytännölliseksi; klapit pysyvät kuivina, ja ovat tarvittaessa sopivasti käden ulottuvilla.

Emme olleet suunnitelleet myöskään sisustusta sen kummemmin etukäteen, joten päätin ruveta etsimään avoimin mielin tavaroita tori.fi:stä, kirpputoreilta ja Facebookin roskalavalta. Tarkoitus oli löytää jotain kivan näköistä, itselle mieluista ja ennen kaikkea edullista – jos joku sattuisi vaikkapa varastamaan niitä avoimelta paikalta, ei sekään harmittaisi niin paljoa.

Ensimmäinen todellinen löytö oli Facebookin roskalavaryhmästä bongaamani rottinkinen pöytäryhmä. Olisin voinut itkeä ilosta. Pöytäryhmä oli suorastaan superlöytö; varsinkin kun sen hinta oli pyöreät nolla euroa. Seuraavaksi bongasin torilta hyvät istuinpehmusteet, joihin ompelin pojan huoneen vanhoista tyynynpäällisistä uudet päälliset, jonka jälkeen ne istuivat tuoleihin sekä sohvaan täydellisesti. Sitten olikin vuorossa kirpparikierros. Sieltä tarttui mukaan mm. ihanat punaiset vintagepurkit, viinipulloteline, tusina viinilaseja, alumiininen ritilätaso, talouspaperirullanpidike sekä muuta sisustustavaraa. Kirpparikierros ei sekään kirpaissut; kaikelle tuli hintaa vain vähän reilu kymmenen euroa. Löysimme lisäksi metallisen naulakon mökkivaraston perukoita, ja ylimääräiset viltit kaivettiin kodin kaappien kätköistä. Kotoa löytyi myös vanha muovinen tarjotin, jonka käsittelin mustalla mattaspraylla.

Parin viikonlopun rakentelun jälkeen paikka alkoi näyttää pikkuhiljaa jo vähän baarilta. Pöytätaso kaipasi vielä kaverikseen hyllyä. Meillä oli vielä muutama lankku jäljellä , ja päätin pyöräyttää pari kierrosta juuttinarua yhden lankun ympärille ja näin saatiin hyllytasoon pidikkeet sekä sopivan rouhea seinähylly tavaroille. Hyllyn alle naputtelin pitkät naulat vielä viinilaseille pidikkeeksi.Monta asiaa tehtiin ideoimalla ihan ilmaiseksi, vain pakolliset puuttuvat rakennusmateriaalit ostettiin kaupasta. Paikasta tuli ihan tekijöidensä näköinen. Lopuksi annoimme vielä paikalle nimen, jonka maalasin myös pieneen parruun. Näin syntyi ”Bar Meijän Paikka”; oma baari pikkurahalla.

KUVITUS JA TEKSTI: Eija Heikkilä

TOIMITUS JA VERKKOTAITTO: Eija Haaksiluoto