Elämme 2020 -lukua, joka aikakautena pyörii paljolti erinäisten tiedotusvälineiden ympärillä. Radio, televisio, sanoma-, aikakaus- ja verkkolehdet, eri sosiaalisen median alustat kuten Twitter, Facebook, Instagram sekä monet muut tiedotusvälineet, ovat yhä lähempänä ihmisiä ja helpommin saavutettavissa. Suurimassa roolissa on kuitenkin sosiaalisen median eri kanavat, joissa ihmiset jakavat tekemisiään lähimmäisten ystävien kanssa sekä tuovat mielipiteitään ilmi tuhansille, jos ei miljoonille ihmisille.  

Suomessa sananvapaus kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Sananvapautta joudutaan kuitenkin valvomaan esimerkiksi sanomalehtien kohdalla sensuurin avulla, jolla pystytään estämään hirveyksien kuten sotapropagandan sekä syrjinnän kaltaista tiedotusta. Lähtökohta kuitenkin on, että kaikilla on oikeus hankkia ja levittää tietoa tiedotusvälineiden kautta ilman rajoituksia. 

Sosiaalisessa mediassa törmätään yhä useammin kommenttikenttien sanasotiin, jotka ovat lähteneet yksilön kannanotosta tekstin, kuvan, memen tai vaikka videon muodossa. Koska olemme oikeutettuja ilmaisemaan mielipiteemme, on kommenttikenttään helppo hyökätä kertomaan omakohtainen näkemys aiheeseen. On havaittavissa yleinen ilmiö, jossa kommentin kirjoittaja on selkeästi lähtenyt ”sotajalalla” liikenteeseen. Kannanottoja halutaan ymmärtää väärin ja korjata omalla, ei faktaan perustuvalla -kommentilla. Tällaisia mielipiteiden tennisotteluita käydään usein silloin, kun arasta aiheestaan puhutaan kovaan ääneen. Yksi esimerkki on politiikka. Jokaisella on oikeus kannattaa puoluetta, joka ajaa asiaa henkilön omia arvojen sekä ajatuksien puolesta. Ihmiset kuitenkin aina löytävät näistä asioista riidan aihetta. Politiikka on aiheena laaja sekä monimutkainen ja täten jakaa ihmisiä ”eri puolille”. Siitä puhuttaessa ihmisluonne ei voi vaieta ja antaa vastapuolen kannattajan olla mieltä jota on, vaan vaikka ilman relevanttia argumenttia, hyökätään ja nitistetään vastustaja tässä verbaalisessa kukkotappelussa.  

Olemme onnekkaita sanavapaudestamme. Pääsemme toteuttamaan itseämme sekä kertomaan mielipiteitämme vapaasti. Aggressiiviset vastalausekommentit kuitenkin myrkyttävät tämän hienon oikeuden, joka meille on suotu. Keskustelua saa ja pitää syntyä. Keskustelut ovat rikkautta, josta voimme saada uutta tietoa sekä näkemyksiä asioihin. Hyvät keskustelut kuitenkin kuolevat alitajuntaisen sabotaasin ”mielensäpahoittaja” -kommenttien myötä ja aloittaa suuren äläkän kommenttikenttä sarakkeessa. Pelotteleeko sanasodan mahdollisuus hiljaisemmat somettajat vaikenemaan? Onko ihmisen saalistajaluonne niin tyly, ettei voi nöyrtyä ja antaa tilaa kaikkien mielipiteille? Jokaisen tulisi hyväksyä se, ettemme voi olla asioista samaa mieltä.