JACKSON CUSTOM GUITARS
acksonin kustomoituja kitaroita on valmistettu jo vuosikymmenien ajan siitä hetkestä saakka, kun sen logo painettiin ensimmäisen kerran kitaran lapaan, 80-luvun alussa – laadultaan aina loistavasta fantastiseen. Jokainen instrumentti on valmistettu erinomaisella käden taidolla, huolella Ja rakkaudesta lajiin – Korkealuokkaisista materiaaleista sekä komponenteista, made in U.S.A.
Monet kitaran valmistajat avaavat oman custom-kitaroiden pajansa, ajan ja menestyksen saatossa. Jackson custom-shop on ollut sitä alusta asti, ja tulee sitä aina olemaan. Korkealuokkainen kädenjälki ja huippuluokkaiset komponentit sekä materiaalit, takaavat parhaan mahdollisen soinnin.
RAKKAUDESTA LAJIIN
Musiikki on ollut mukana elämässäni lapsesta asti, ja nimenomaan raskaampi musiikki. Kolmen vanhana hypin potkuhousuissa ympyrää isoveljeni huoneessa, kuunnellessamme Guns ’N’ Rosesia C-kasetilta. Kahdeksan vanhana, eräänä päivänä koulusta kotiin saapuessani ja oven avattuani kuulin jotain taianomaista, veljeni fiilisteli ystäviensä kanssa, juuri ilmestynyttä Sentencedin Down-albumia – olin myyty. Olen aina osannut arvostaa kaikenlaista musiikkia, mutta mieltymykseni raskaanpuoleiseen saundiin tuntui olevan sisäänrakennettu.
Muistan kun sain 7 vuotta vanhana äidiltäni joululahjaksi, ensimmäisen kitarani. halpa nylonkielinen Landolahan se oli – ei sillä mitään väliä ollut, muistan kuinka innoissani siitä olin.
Pitkäänhän se oli sellaista satunnaista länkyttelyä, Yläasteella ostin ensimmäisen sähkökitarani, tuhat euroa oli pitkä säästö 14-vuotiaalle. Veljeni perintökitaraan jo lapsena lumoutuneena, oli valmistajakin jo selvillä – Jackson sen olla pitää. Minun täytyy myös ehkä tunnustaa, että Aleksi Laihon ollessa maailman kovin jätkä, saattoi sekin vaikuttaa vakaumukseeni asiassa. Siitä se ajatus sitten lähti…
LAHJA VELJELTÄNI
Soittaminen saattoi mennä jossakin välissä melko vakavaksi puuhaksi, ja aikaa syöväksi sellaiseksi – myös muut huomasivat tämän. Yksi heistä oli isoveljeni, hän lahjoitti isänsä perintökitaran hoivaani, olin sanaton ja olen sitä yhä. Se on Jacksonin custom soloist, muinainen sellainen, made in U.S.A – tajuatteko te mitä ne maksaa?
-Saattaa irrota kymppitonnilla, hyvänä päivänä.
Laadukkain ja sulavasoittoisin kitara mitä olen eläessäni käsissäni pitänyt, todellinen kädentaidon mestariteos. Mutta kauneinta tässä kyseisessä kitarassa on kuitenkin se, että sain sen veljeltäni. Veljeni on tehnyt kaikkensa pikkuveljensä eteen, pyyteetöntä hyvää, puhtaampaa ja suurempaa sydäntä saa hakea, ja olen siitä kaikesta hänelle ikuisesti kiitollinen. Ei olisi pikkuveli selvinnyt häntä. Siksi tämä kitarakin on erityinen, sillä se symboloi tätä kaikkea mitä olen häneltä saanut. Pyyteetön rakkaus ja uhraus, soi kielien mukana.
“ Kymmenillä keikoilla mukana – ei nuottiakaan soitettuna.”
KYMMENILLÄ KEIKOILLA MUKANA – EI NUOTTIAKAAN SOITETTUNA
Keikalla kitaristina stressaa kevyesti eniten kielten katkeaminen, harvemminhan niin käy, ”mutta mitä jos nyt just käy?” Koska tuo musisointi nyt on tunnetusti melkoista välineurheilua, eikä mitään halpaa sellaista. Tämä katastrofi ehkäistään luonnollisesti tuomalla paikalle, toinen kitara. Pakkohan se siis on ollut tämä naurettavan arvokas reliikki aina reissuun ottaa, ja keikalle kätevästi käden ulottuville, kaiken varalta. Vaan eihän sitä nyt helvetti uskalla sellaista keikallaan käteen ottaa, ja alkaa siinä heilumaan – menee vielä mäsäksi, kun innostuu liikaa.
En pysy edes laskuissa mukana, miten monella keikalla uskollinen soloistini on kulkenut uskollisesti mukana, paikallisista baareista Brysseliin festareille – nuottiakaan sillä ei ole koskaan keikalla soitettu, aika ironista. Jacksonilla nyt kuitenkin, sellaisella puolentoista tuhannen liukuhihnakepillä. Hemmetin hyvä kyllä hänkin.
ILOT JA SURUT
Vuodet kuluvat ja niiden varrelta on kerätty paljon mielettömän hienoja muistoja, yhdessä tämän ”niin erityisen tärkeän” esineen kanssa. Ensimmäiset studiopaniikit, rennot studiosessiot, soitettu ja naurettu, yhdessä koettu. Elämäni varrella on ollut paljon monia suruja sekä vaikeita kausia. Kun olen ollut täysin yksin ja murheen murtamana pahassa paikassa, vailla ystävää tai lohtua, kaiken sen on saanut taianomaisesti katoamaan hetkessä, kun on ottanut kitaran käteen ja antanut soida. Niin monet suuret tunteet purettu ja koettu musiikin maailmassa, sulkien kaiken pahan ja kestämättömän pois, murheineen ja suruineen. Tätä musiikki on minulle aina merkinnyt ja tätä kaikkea, voi yksi kitara pienelle ihmiselle merkitä. Olen ollut aina rehellisimmilläni soittaessani ja sanoituksissani, ja tulen sitä kai aina olemaan – halusin tai en.
Niin siitä kitarasta… makuasioitahan ne on, mutta onhan nämä Jacksonit vaan aivan parhaita.
