Gaming as part of life
Pelaaminen on mukana monen elämässä enemmän tai vähemmän. Olipa se sitten pelkkä harrastus, vapaa-ajan satunnainen aktiviteetti, taikka sitten ihan työ. Nykyaikana yhä enemmän ja enemmän ihmisten arkeen sisältyy jonkinlaista pelaamista. Tämä on mielestäni ihan loistava juttu! Toki liiallisessa määrin niin kuin monessa muussakin asiassa, jos se menee yli, niin voi siitä koitua enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jos kuitenkin mietitään, että mitä hyviä vaikutuksia pelaamisella voisi olla, niin esimerkiksi sosiaalisten- sekä strategisten taitojen kehittyminen.
Voit siis saada pelaamisen kautta kavereita ihan peleistä itsestään tai vaikkapa jonkun keskustelu sovelluksen kautta, jota monet käyttävät pelatessaan, jotta voisivat kommunikoida toisilleen. Näin ollen omasta kokemuksesta puhuen kyseinen taito on minullakin kehittynyt huimasti verraten pari, kolme vuotta sitten, kun ei oikein ollut hirveästi kavereita tai he pääsivät tosi harvoin mukaan pelailemaan.
“ Tuhlaat vain aikaa ”
Monet ovat varmasti saaneet kuulla tämän kyseisen lausahduksen: ”Tuhlaat vain aikaa”, mikä ei ole mielestäni ihan näin yksinkertaista, nimittäin jokainen määrittelee itse sen mikä on heille turhaa ja mikä ei. Se mikä on jollekin toiselle sitä ei välttämättä ole taas sille kyseiselle henkilölle.
Kerran eräs oma ystäväni kertoi joutuneensa tilanteeseen oman isänsä kanssa, jossa tämä samainen lause sai paikkansa. Silloin hän vielä asui vanhempiensa kanssa ja sai kuulla päivästä toiseen miten turhaa ajanvietettä pelaaminen oli. Vaikka hän kuinka yritti perustella sitä, miten se voi kehittää ihmistä monella eri tavalla ja, että hän itse kyllä tietää miten tärkeää pelaaminen on ystäviensä kanssa, niin vastaus oli isältä aina sama: ”Ihan joutavan päiväistä touhua!”. Oli kuin seinälle olisi puhunut.
Toki sen kyllä ymmärtää sitten, jos se menisi liialliseksi ja elämää hallitsevaksi niin kuin monet muutkin asiat liiallisessa määrin. Muttei näin hänen tapauksessaan kuitenkaan ollut. Joka tapauksessa hän sai kuin saikin omille muutettuaan päättää omasta elämästään sekä tekemisistään. ”Se oli elämäni yksi onnellisimmista päivistä.”, hän totesi minulle silloin. Mutta, vaikka hän on vieläkin ihan eri aaltopituudella isänsä kanssaan tästä asiasta oli hän silti onnellinen siitä, kuinka sai asua siellä hyvine muistoineen.
Pelaamisesta uuteen nousuun
Jos ajatellaan, että pelaaminen itsessään on muka aika turhaa, niin tämän väitteen voi kumota myös siten, että sen kautta voi joku saada itsellensä ammatin niin kuin aiemmin jo mainitsin. Olipa se sitten pelikehittäjä, peligraafikko tai vaikkapa niiden visuaalisesta ilmeestä vastaava. Toki henkilöstä riippuen nämäkin valinnat tapahtuu, että joillekin se voi jäädä pelkäksi harrastukseksi tai vapaa-ajan puuhaksi, mikä ei sekään huono juttu ole. Pääasia on vaan se, että tekee juuri niitä asioita, jotka kiinnostaa ja ei anna kenenkään muun siihen vaikuttaa negatiivisessa mielessä.
Otetaanpa esimerkkinä tuo pelikehittäjä, joka nimensä mukaisesti kehittää pelit. Niitä voi olla monenlaisia ihan äärettömyyteen asti, kunhan vain osaa olla luova ja saada hommat toimimaan. Peli, jossa sosiaalisten ja strategisten taitojen lomassa pääsee kehittymään on esim. Pokemon Go- niminen peli, jonka päätarkoituksena on kannustaa ihmisiä liikkumaan. Se, että siinä yhdistetty pelaaminen ja liikunta yhteen on aivan uskomaton keksintö. Toki myös aivojen stimulointiin aivan mahtavia pelejä ovat monentyyppiset sana- tai arvoitus pelit. Niissä jos jossain pääsee kehittämään sitä loogista puolta aivoista. Kehittäviä pelejä siis on moneen lähtöön!
Eli siis se mitä tässä yritän kertoa on, että pitäisi pyrkiä ajattelemaan asiat kuin asiat monista eri näkökulmista ja ottaa oikeasti selvää asioista ennen kuin lähtee väittämään asiaa x hyödyttömäksi tai turhaksi. Usein sitä sitten hoksaa, ettei asia olekaan ollut niin simppeli mitä omassa mielessä on voinut kuvitella.
Noh, mutta ihmisiähän me tässä ollaan, joten virheistä opitaan ja eteenpäin mennään koko ajan! Se pitää kaikkien meidän muistaa loppupeleissä!
Kuvat: Aleksi Lappalainen
Videon ohjaus, editointi ja kuvaus: Aleksi Lappalainen
Artikkeli: Aleksi Lappalainen