adenius Logistics on pieni perheyritys Oulussa. Yritys aloitti taksiliikenteessä, mutta on sittemmin siirtynyt raskaankaluston puolelle ajamaan rahtia. Perheessä työskentelee isä Mikko, äiti Saija ja poika Santtu. Perheen toiseksi vanhin lapsi Viivi opiskelee myös logistiikkaa. Mitä se tarkoittaa, kun on perheyritys? Miten vastuu jaetaan? Tai miten ristiriidat ratkaistaan.

Aika kului vuorotellessa töissä ja kotona. Taksi liikkui vuorokauden ympäri, eikä montaa vapaapäivää ollut. 2015, perheen esikoinen, Santtu Kadenius pääsi työllistymään firmaan autonpesijänä ja fiksaajana. Tuolloin 15- vuotias Santtu halusi tienata ja säästää omaan autoon.  Vuonna 2017 yritystä laajennettiin toisella taksilla. Näin ollen myös Santun työmäärä kasvoi ja haave omasta autosta läheni.  Tässä välissä oli ehtinyt myös perheen kuudes lapsi syntyä vuonna 2016. Kun autoja oli kaksi ja lapset kuitenkin vielä pieniä, ei pariskunta ehtinyt millään hoitaa kaikkea yksin. Yritykseen oli palkattava ulkopuolisia työntekijöitä. Heitä tuli kolme. Näin saatiin autot liikkumaan taas 24/7. Saija hoiti lapsia kotona ja Mikko oli paljon itse töissä.

Syksy 2017 oli käännekohta perheen elämässä. Taksit pyörivät Mikon ja kolmen muun kuljettajan voimin ja Saija auttoi minkä ehti. Kaikki oli siis hyvin. Saija alkoi puhua lapsuuden haaveestaan ajaa isoa autoa. ”Se oli ollut haaveena ihan pikkutytöstä lähtien. Aina ihailin isoja rekkoja ja kun kotikadun ohi ajoi Teboilin säiliöautoyhdistelmä, oli 7- vuotiaalla pikkutyöllä käsi pystyssä tervehtimisen merkiksi. Ja melkein aina sainkin vilkutukset takaisin.”, Saija kertoo.

Siitä se sitten kaikki lähti, ensiaskeleet kohti rahtiyritystä. Saija lähti opiskelemaan Kempeleeseen OSAO:lle logistiikkaa syksyllä 2017. Rekkakortti oli hommattu maaliskuussa 2018. Vuotta myöhemmin myös Mikko korotti korttiaan kuorma-auto kortista, että saisi ajaa yhdistelmää. Ihan vain kaiken varalta. ”Saija on rekkamies ja minä taksinkuljettaja”, Mikko nauraa.

2019 yritystä laajennettiin täysperävaunuyhdistelmällä ja ura lähti käyntiin raskaankaluston puolella. Saija ajeli rekkaa ympäri Suomea ja Mikko hoiti takseja. Kaikki meni hyvin, kunnes Saija selkä hajosi ja Mikko joutui astumaan puikkoihin. Saijalle oli kova isku kuulla, että selkä ei kestäisi ajohommia. Oli mietittävä jotain muuta. Ja niinpä edessä oli uudelleen koulutus.

“Oli mukava käydä levähtämässä töissä.  ”

Perheen esikoinen Santtu kertoi aikeistaan lähteä myös Kempeleestä hakemaan ”pitkää korttia”. Hän oli ajanut työkseen pakettiautoa ja halusi vaihtelua. Hän aloitti oppisopimuksella vanhempiensa yrityksessä ja sai kortin keväällä 2022 ja lähti isän tai äidin opastuksella opettelemaan. Kauaa ei poika kaveria tarvinnut ja nyt isä ja poika ajavat vuorotellen. ”Olen tainnut syntyä ratti käsissä ja bensaa mahtanut olla äidinmaidossa”, Santtu toteaa.

Perheen vanhin tytär Viivi Kadenius, sai myös innostuksen lähteä opiskelemaan logistiikkaa ja niin ikään Kempeleeseen. Hänellä on opinnot työharjoittelua vaille valmiit. ”Saa nähdä tuleeko painetta laittaa toinen yhdistelmä, kun näitä kuljettajia alkaa tupsahdella perheeseen” Mikko pohtii.

Millaista se sitten on työskennellä perheyrityksessä? Joko Mikko pääsee eläkkeelle, kun perheen jälkikasvu innokkaasti on mukana? ”Kunpa pääsisikin!” Mikko nauraa. Hän kertoo, että tykkää työskennellä poikansa kanssa. Asioista on helppo keskustella ja työvuoroja helppo sopia. ”Meillä on samanlaiset periaatteet ja työmoraali. Molemmat tykkäävät, että kalusto pysyy kunnossa ja tietää että se on kaikkien etu.”, Mikko toteaa.  Mikko kertoo myös, että pääasia on, että mies ja lasti tulevat ehjänä perille.

”Työviikko ei välttämättä lopu siihen, että auto ajetaan parkkiin ja takki lyödään naulaan.”, Santtu vastaa, kun kysytään huonoja puolia perheyrityksessä työskentelyssä. ”Joskus on auton fiksausta tai remonttia tiedossa vielä työviikon päälle”, Santtu jatkaa. Hän kertoo, että ei se tunnu niin pahalta, kun sen tietää, että kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja meidän kaikkien parhaaksi se on. Hän toteaa myös, että ehkä vastuuta on enemmän kuin jos työskentelisi niin sanotusti vieraalla.

Santtu kerto mahdollisista ristiriidoista. ”Sehän melkein on kuin normaalia perheen kinastelua”, hän naurahtaa. Hän kertoo myös, että toki suurempia tilanteita ei vielä ole ollutkaan, vaan kaikki on sujunut hyvin. Ristiriita tilanteissa on ollut helppo keskustella asiat kuntoon ja siitä on jatkettu hyvillä mielin eteenpäin. On ehkä ollut helpompaa sanoa asioista äidille ja isälle kuin että olisi ollut niin sanotusti vieras pomo Santtu kertoo.

“Olen tainnut syntyä ratti kädessä ja

 bensaa mahtanut olla äidinmaidossa  ”

Santtua voisi kiinnostaa myös yrittäjyys jossakin vaiheessa. Hän kertoo miettineensä asiaa ja ehkä sukupolvenvaihdos olisi hyvinkin mahdollista jossakin vaiheessa. Ensiksi hän nyt haluaa kuitenkin opetella hommat rauhassa. Hän on tyytyväinen työoloihinsa kun saa vastuuta kantaa, mutta helpottaa tietää, että on iskä joka opastaa pikkuhiljaa yrittäjyyteen.

Viivin opiskelut ovat vielä kesken. Tulevaisuus näyttää, työllistyykö hänkin perheen yritykseen, vai viekö polku jonnekin muualle. Hän kertoo miettivänsä vielä, onko se työ rahtipuolella vai mahdollisesti vaikka maan ajossa. ”Katotaan ostaako se iskä mulle oman auton!”, Viivi naurahtaa pilke silmäkulmassa.

Yksin ja yhdessä- Työskentely perheyrityksessä