Potkunyrkkeily, yksilölaji ryhmähengellä
Potkunyrkkeily on kamppailulaji, jonka nimi kertoo paljon. Laji yhdistää potkujen voiman nyrkkien nopeuteen.
Laji, joka sopii kaikille
Itse eksyin lajin pariin 4 vuotta sitten, kun tahdoin nostaa kuntoa ja parantaa selkääni, joka kiukuttelee. Jäin aika nopeasti koukkuun. Alussa tietenkin pelotti, kun kaikki muut olivat niin hyviä ja taitavia, mutta pian huomasin, että he ovat todella mukavia ja auttoivat minua neuvomalla. Kun en tajunnut miten takakäden koukku toimii, muut auttoivat ja neuvoivat. Tai kun meni nurin potkujen aikana, vähän nolotti silloin, muut auttoivat pystyyn ja kertoivat, että sitä sattuu aivan kaikille.
Nykyään olen se joka auttaa ja neuvoo muita tai lohduttaa kun potkut eivät suju. Siksi halusin kirjoittaa aiheesta artikkelin, jotta muutkin saisivat tietää tästä upeasta lajista ja ehkä kokeilla sitä.
Selkäkin muuten voi nykyään paremmin.
Aluksi vähän pientä nippeli tietoa
Potkunyrkkeily syntyi alun parin Japanissa 1960 luvulla, josta se rantautui Amerikkaan 1970-luvulla. Sieltä se päätyi Eurooppaan. Suomeen laji rantautui 1980-luvulla kiitos Auvo Niinikedon. Suomen potkunyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1994. Nykyään monet suomalaiset potkunyrkkeilijät ovat menestyneet kisoissa niin Euroopassa kuin maailmalla.
Laji kuulema syntyi, kun karatekat ja nyrkkeilijät ottelivat keskenään nähdäkseen kumpi parempi. Lajia ei tule sekoittaa Thai Boxiin tai Muay Thaihin. Vaikka lajit samanlaisia niissä on eroja mitkä lyönnit ja potkut on sallittu. Esim. potkunyrkkeilyssä ei sallita kyynärpäiden käyttöä ollenkaan toisin kuin Muay Thaissa.
Lajin hyvät puolet
Itse pidän lajista siinä, että kuka vain voi sitä harrastaa ja jopa kilpailla, jos tekee mieli.
Monesti treeneissä mukana paljon lihaskunto treeniä sekä kestävyyttä, mitkä tukevat itse lajia. Vaikka välillä tietyt liikkeet ovat kamalia, yleisliike, mutta ne kuitenkin ovat auttaneet minua paljon.
Laji on sopivan fyysistä ja sitä voi harrastaa omalla painolla. Ei pakoteta tekemään sitä mitä ei kykene. Aluksi itse en ollenkaan voinut tehdä selkäliikkeitä, niin sain tehdä muita, kunnes kykenin niihin.
Lajissa on myös se hyvä puoli, että koolla ja painolla ei ole väliä. Noh on silloin, jos tahtoo otella, koska painoluokat on luotu sitä varten, että vastustajat ovat tasavertaisia, eivätkä saa omasta koostaan suurta hyötyä. Esim. 50 kg ei voi otella yli 70 kg kanssa.
Mikä lajissa viehättää?
Mutta mikä kyseissä lajissa viehättää ihmisiä? Itse ottelun huuma? Kunnon kasvattaminen? Vai mahdollinen maine ja kunnia?
Omat syyni ovat varsin selvät. Pidän lajin haastavuudesta mutta myös siitä, kuinka muut tukevat minua ja auttavat. Joukkuehenki on suuri ja tapahtumat järjestetään talkooporukalla yleensä. Olen itsekin ollut mukana järjestämässä tapahtumia. Artikkelin lopussa muutama kuva tapahtumasta, jota olin tekemässä.
Mutta entä muut?
Kävin mutkan oman seurani Kickboxing Team Bothnian treeneissä kysymässä treenaajilta, mikä sai heidät lajin pariin ja suosittelisivatko he sitä muille.
Lajin pariin voi päätyä todella monella eri tavalla.
”Koska näin sitä telivisiossa ja sieltä tuli hieno matsi, johon ihastuin ja sitten rupesin sitä kattelemaan missä tätä lajia voi harrastaa”
-Antti Sariola, valmentaja
”Potkunyrkkeily on erittäin monipuolinen urheilulaji, joka sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Lajissa on kehittynyt kilpailutoiminta, mutta sen kuntomuodot ovat yhä suositumpia. Suomalaiset mies- ja naispotkunyrkkeilijät ovat voittaneet useita arvokilpailumitaleita.”
Lainaus potkunyrkkeilyliiton viralliselta sivulta.
Nämä kuvat on otettu tapahtumassa nimeltä Strike Night
